maanantai 22. helmikuuta 2016

Inkluusio

Olen ollut paljon mukana keskusteluissa, joissa on käsitelty inkluusiota. Päätin kuitenkin palata alkuun ja lähdin tutustumaan mitä inkluusion takana on. Alla poimintoja eri lähteistä, joihin tutustuin.

Harjoitteluohjaajani toteamus koskien inkluusiota jäi mieleen: "Koska meillä ei ole rinnakkaisyhteiskuntaa mihin sijoittaa erityistä tukea tarvitsevat opintojen jälkeen, miksi emme opiskelisi ja olisi yhdessä alusta asti?" Mielestäni hyvin sanottu ja sitä kohti tulisi mennä. 

Inkluusion taustaa

- "Taustana opetustoimen uudistukselle ovat integraation ja inkluusion periaatteet, joita heijastelevat esimerkiksi kansainväliset linjaukset ja julistukset. Näissä vaaditaan kaikille lapsille ja nuorille pääsyä koulutukseen ja mahdollisuutta hyvään oppimiseen (esim. Unescon Salamanca-sopimus 1994; YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus 2007)."

- "Suomi on sitoutunut useisiin kansainvälisiin ja kansallisiin sopimuksiin ja linjauksiin, joiden tavoitteena on kehittää suomalaista koulutusjärjestelmää inklusiiviseen, esteettömään, osallistavaan ja syrjäytymistä ehkäisevään suuntaan. 
Inkluusion kehitystä ja sen tavoitteita voidaan kuvata kolmiportaisen mallin avulla (esim. Cox, 2007)"

Taulukko: Inkluusion tasot
(1)   Pääsy koulutukseen
Peruskoulutus kaikille lapsille
(2)   Pääsy laadukkaaseen koulutukseen
Pitkäjaksoinen korkeatasoinen opetus, joka tuottaa hyvät valmiudet yhteiskunnassa pärjäämiseen ja jatkokoulutukseen
(3)   Pääsy laadukkaaseen opetukseen ja yksilöllisen tuen piiriin

Opetuksen järjestämisen pohjana yksilön tarpeet; oppimisen esteiden poistaminen ja riittävän tuen antaminen jokaiselle lapselle; tavoitteena hyvät oppimistulokset.

Inkluusion tavoite

- Inklusiivisen koulun ideaan sisältyy siis ajatus lähikouluperiaatteesta eli oikeudesta opiskella siinä koulussa, mihin hän asuinpaikkansa perusteella kuuluu ja mitä muut samalla alueella asuvat lapset käyvät. Inklusiivisessa koulussa jokaista lasta tuetaan ja opetetaan kykyjensä, kehitystasonsa ja henkilökohtaisten mahdollisuuksiensa mukaisesti. Kaikille yhteinen koulu tarkoittaa sellaista kasvatusajattelua, jonka mukaan erityisoppilas nähdään lapsena ja nuorena, jolla on yksilölliset oppimisedellytykset. Erityisryhmiin kuuluvat oppilaat kasvavat yhdessä ikätovereidensa kanssa ja näin kaikki oppivat auttamaan toinen toisiaan. (Murto 1999, 31-42.) Koulumaailmassa inkluusiolla tarkoitetaan laajaa, täydellistä erityisoppilaiden integrointia yleisopetukseen. Tämä vaatii onnistuakseen yhteiskunnan ja koululaitoksen vahvaa sitoutumista kaikille yhteisen koulun kehittämiseen (Poussu-Olli, 2000, 9-11).

Inkluusion edellytys

- "Lakkalan mukaan inkluusion toteutuminen edellyttää muutoksia koulun rakenteessa ja opettajien työnkuvassa. Opettajat tarvitsevat nykyistä huomattavasti laajempaa moniammatillista tukiverkostoa, johon kuuluu muiden opettajien ohella esimerkiksi avustajia ja kuntouttajia.
– Työn luonne muuttuu yksin tekijän työstä yhä enemmän yhteistyöammatiksi.
Inkluusio edellyttää koulun tiloilta joustavuutta, jotta oppilaita voidaan ryhmitellä erilaisiin ja -kokoisiin ryhmiin. Hyvin erilaisten oppilaiden opettaminen vaatii myös tarkkaa organisointia ja suunnittelua, johon pitäisi varata nykyistä enemmän aikaa."

- "Inkluusion toteuttaminen vaatii koko yhteiskunnan tasolla ennen kaikkea poliittista tahtoa. Opettajiin kohdistunut moralisoiva maanittelu on osoittautunut tehotto- maksi. Pelkästään puhumalla opettajia ei suostutella heidän mielestään "ylimääräisiin" töihin. Opettajat korkeintaan myöntävät, että ajatus on kaunis, mutta valitettavasti mahdoton. Muutoksen aikaansaamiseen tarvitaan lainsäädäntöä, joka estää tai vaikeuttaa oppilaiden siirtämisen erityisluokille. Jos suoria siirtorajoituksia ei saada aikaan, tärkein väline on erityisopetuksen valtionapua koskeva lainsäädäntö. Opettajat ovat saaneet aikaan lainsäädännön, joka on tukenut erityisluokkasiirtoja ja tarjonnut koulutuksen maksajille eli kunnille rahapalkintoja siirtojen hyväksymisestä. "




Teksti perustuu seuraaviin lukemiini lähteisiin:

Inkluusion haaste koululle, Murto&Naukkarinen&Saloviita

Inkluusio - eli osallistava kasvatus

Selvitys ammatillisesta erityisopetuksesta

Lukimat

Väitös-kaikille yhteinen koulu edellyttää rakenteellisia muutoksia

Moped

Inkluusio

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Harjoittelupäivä 8

Tänään oli harjoitteluni viimeinen päivä. Heti aamulla tuli tunne, että osaan omatoimisesti ohjata opiskelijat tehtävien pariin ja aamu lähti luistamaan mukavasti. Opiskelu ja ohjaus sujui rauhallisesti ja mukavasti, vaikka pajalla oli lähemmäs 15 opiskelijaa. Tuutorini Marja tuli tänään seuraamaan pajan ja minun toimintaa. Ohjasin luokan jokaista opiskelijaa useaan kertaan, koska ajattelin, että se on mukavaa meidän kaikkien kannalta viimeisenä päivänäni pajalla. Tunsin itsessäni reippautta ja intoa ja toivoin sen välittyvän opiskelijoille. 

Loppukeskustelu pajaopettajien kanssa sujui hyvin ja he olivat tyytyväisiä toimintaani. Sanoinkin heille alussa, että minulle tulee sanoa mikäli haluavat minun tekevän jotain tiettyä tietyllä tavalla.  Vapaasti sain kuitenkin toimia ja kohdata opiskelijoita. 

Olen todella tyytyväinen harjoitteluuni ja koen oppineeni. Minua ohjasivat ammattitaitoiset erityisopettajat, joiden kanssa olin samalla aaltopituudella. Haaveeni erityisopettajan työstä vain kasvoi harjoitteluni myötä.  

Harjoittelupäivä 7

Toiseksi viimeisenä harjoittelupäivänä mukavinta oli päästä tutustumaan oppilaitoksen eri osastoille. Kiersimme kaikki eri rakennukset, hallit ja asuntolan, joten sain nähdä opiskelijoiden erilaiset oppimisympäristöt ja myös osan opiskelijoista vapaa-ajanvietto paikan. Tapasin monta eri alan opettajaa, jotka kertoivat mitä ja miten osastolla tehdään ja opitaan asioista. Kierroksen aikana ymmärrykseni esim. metallialan opiskelijoita kohtaan lisääntyi. Halli koneineen ja kaikkine työkaluineen on täysin erilainen oppimisympäristö luokkahuoneeseen verrattuna, joten jokseenkin voin nyt ymmärtää, että yhteisiin aineisiin keskittyminen luokassa voi olla osalle opiskelijoista haastavaa.

Muun ohjauksen rinnalla keskustelin muutaman opiskelijan kanssa ammatinvalintakysymyksistä. Etsimme tietoa eri ammattialoista oppilaitoksen nettisivuilta ja keskustelimme millaista työtä minkäkin alan ammattilainen tekee. Huomasin, että joskus käy niin, että opiskelija on vain ajautunut tietylle alalle sen suuremmin miettimättä omia taitojaan suhteessa vaatimuksiin. Tällöin on hyvä pohtia yhdessä eri mahdollisuuksia ja vahvuuksia muilla aloilla. 

tiistai 16. helmikuuta 2016

Harjoittelupäivä 6

Viimeisen viikon ensimmäinen harjoittelupäivä oli mielenkiintoinen. Pääsin mukaan seuraamaan yhteistyöpalaveria, jossa keskusteltiin opiskelijan opintojen jatkosta. Koolla olivat opiskelija, vanhemmat, kuraattori, erityisopettaja, ryhmänohjaaja ja koulutusalavastaava. Keskustelussa korostui erityisesti hojksin merkitys. Kaikkien, jotka ovat tekemisissä opiskelijan kanssa koulussa tulee olla tietoisia ja perillä siitä mitä ja millaista tukea opiskelijaa tarvitsee ja on sovittu hänen saavan. Hojks on yhteistyösopimus, jota kaikkien tulee noudattaa. Kirjaaminen, päivittäminen ja puoli vuosittaiset keskustelut ovat erittäin tärkeä osa hojksia, joten niistä tulee pitää kiinni. Hojksin tarkoitus tuli selkeästi ilmi tänään, joten opin paljon. Mikäli hojksin hoitaminen on heikolla tolalla, on opettajien  mahdottomuus pystyä tietämään mitä tukea opiskelija tarvitsee ja mitkä metodit ovat hyväksi todettuja. Erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat harvoin tuovat itseään ja tarpeitaan isoon ääneen esille, joten tuki jää helposti saamatta jos opettaja itse ei ole ajan tasalla. Yhteistyöpalaveri toi hyvän lopputuloksen, kun asioista ja toimintatavoista sovittiin selkeästi ja konkreettisesti opiskelijan vahvuudet huomioiden.  

Tehtävien teon lomassa kävin tänään pitkän keskustelun elämänhallinnasta yhden opiskelijan kanssa. Puhuimme erityisesti unen ja ruoan merkityksestä jaksamiselle ja vireydelle ja sitä kautta vaikutukselle omaan toimintaan. Todella monella opiskelijalla on arjenhallintaan liittyviä haasteita, joten näitä keskusteluja käydään varmasti usein. Kohtuulliset arjenhallintataidot ovat  välttämättömyys opintojen eteenpäin saattamiseksi. Mielenkiinnolla kuuntelin opiskelijan kertomusta arjestaan. Hän ei nähnyt väärää tai huonoa omassa rytmissään mutta toivon, että sain annettua pienen ajatuksen siemenen kasvamaan hänessä. Ehdotin ainakin kokeilemaan ja tarkkailemaan itseään seuraavana koulupäivänä mikäli pystyy menemään nukkumaan ennen puolta yötä ja syömään säännöllisesti esim. aamiaisen ennen kouluun lähtöä ja lounaan koulussa. 

Päivät ovat kokonaisvaltaista ohjausta arjessa selviytymiselle. Monipuolista ja mukavaa työtä!

perjantai 12. helmikuuta 2016

Harjoittelupäivä 5

Viikon viimeinen harjoittelupäivä sujui mukavasti. Olin joitain hetkiä täysin yksin luokassa opiskelijoiden kanssa ja minulla oli tunne, että hallitsen tilanteen. Olin saanut jokaisesta opiskelijasta taustatietoja aikaisempina päivinä, joten tiesin missä mennään ja osasin omasta mielestä ohjata opiskelijoita. Tänään paneuduin ensimmäistä kertaa maahanmuuttajien opetukseen. Osa heistä opiskeli pajalla suomea ja osa englantia. Ryhmän maahanmuuttajat ottavat vastaan ohjausta todella hyvin ja heidän kanssaan on helppo työskennellä. Opettajana täytyi vain pitää huoli, että myös he pitävät taukonsa oppituntien välissä ja lepäävät kotona mikäli ovat sairaina, koska joskus he ovat liiankin tunnollisia opinnoissaan. 

Tänään pääsin myös hiukan tutustumaan enemmän taloon ja kävimme pienellä esittelykierroksella. Samalla kävimme katsomassa Valma-opiskelijaa, joka on koulukokeilussa pajalta opiston  yhdellä koulutusalalla.  Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelija kulkee varsinaisen opiskelijaryhmän mukana muutaman päivän tai yhden viikon ja tutustuu alaan. Tällainen kokeilu voi auttaa opiskelijaa opiskelupaikan haussa ja valinnassa jatkossa.

Lisäksi olimme tänään yhteydessä kaupungin etsivään nuorisotyöntekijään. Tuli jälleen tunne, että mikäli opiskelija pajalle tulee, ei häntä sen jälkeen helposti unohdeta. Joskus käy niin, että opiskelijaa ei kuulu, eikä näy, eikä häneen saada myöskään yhteyttä. Siinä tapauksessa verkostot otetaan käyttöön ja niinkuin tänään, ohjataan asia eteenpäin sellaiselle taholla, joka pystyy hoitamaan asian, kun koulu ei ole enää kykeneväinen. Ketään ei kuitenkaan unohdeta ja se on mielestäni hienoa ja tärkeää. 

Ensi viikolla on harjoittelun loppuhuipennus. Odotan innolla jokaista päivää!

Harjoittelupäivä 4

Neljäntenä harjoittelupäivänä mieleeni tuli verrata oppimispajaa sairaalan päivystykseen. Uusia opiskelijoita putkahtaa pajan ovelle useita päivittäin, eikä kaikkien heidän kanssa ole välttämättä tehty aiempaa tuttavuutta. Osa tulee ryhmänohjaajan, osa aineenopettajan tuomana, lisäksi on jokunen heitä, jotka tulevat omasta tahdosta. Kaikki opiskelijat saavat tulla ja ainakin kokeilla pajatyöskentelyä. Ensiapua aletaan antaa heti, kaikille löytyy tehtäviä ja pajan erityisopettajat saavat heti selville missä vaiheessa opiskelija on tai pistäisi olla. 

Tähänkin harjoittelupäivään kuului pääosin opiskelijoiden tukemista useissa eri oppiaineissa. Helpointa uutena ihmisenä ryhmässä on työskennellä niiden opiskelijoiden kanssa, jotka saan keskustelemaan kanssani. Vaikeinta on ollut auttaa ja tukea heitä, jotka välttelevät kaikin keinoin keskusteluyhteyttä tai ovat lyhytsanaisia. Tällaisissa tapauksissa on vaikea tietää mitä opiskelija todella ajattelee ja kuinka ahdistunut, peloissaan tms. hän voi olla keskusteluyrityksistäni. Olen pyrkinyt harjoitteluaikanani toimimaan mahdollisimman kunnioittavasti opiskelijoita kohtaan, jotta he eivät kokisi minua taakkana vaan uskaltaisivat kysyä ja luottaa, että haluan auttaa ja ohjata ja tehdä hyvää heidän eteen. Parasta tähän mennessä on ollut se, kun opiskelija pyytää juuri minua nimeltä opastamaan häntä lisää. 

Tänään huomasin erityisesti sen kuinka keskeisessä tehtävässä erityisopettaja on harjoittelupaikassani koko opiston näkökulmasta. Puhelin soi todella paljon, opettajat vetävät hihasta välitunneilla ja monilla on asiaa ja huolta milloin kenestäkin. Sisäisistä verkostoista tärkeimmät ovat kuraattori, terveydenhoitaja ja ryhmänohjaajat. Heidän kanssaan yhteydenpito on lähes päivittäistä ja usein mukana on myös itse opiskelija ja hänen vanhempansa. Kun opiskelija tulee pajaan, liittyy asiaan usein paljon muutakin, joten yhteistyö eri tahojen kanssa on välttämätöntä. Erityisopettajaopiskelijan näkökulmasta tämä on mielestäni positiivinen asia. Tiivis yhteistyö muiden ihmisten kanssa tuo moninaisuutta opettajan työhön. 

Päivä päivältä tunnen enemmän, että erityisopettajan tehtävät ovat minua varten. Olen nauttinut harjoittelupäivistäni.